PENTU

Teksti: Taru Raitio

Vahvan ja terveen suhteen luominen koiraan pennusta lähtien on perusta koko tulevalle elämälle ja myös kaikelle koulutukselle. Elämä on mukavampaa molemmille osapuolille, sekä lemmikille että omistajalle, kun pystyy luottamaan toisiinsa.

KASVATUKSEN ENSIASKELEET

Pennun kasvattaminen alkaa silloin, kun se tulee uuteen kotiinsa. Kasvattaminen ei tarkoita tottelevaisuusliikkeiden kouluttamista, vaan esimerkiksi yleisille tavoille opettamista ja sosiaalistamista. Perheen täytyy laatia yhteiset säännöt, joita pennun tulee noudattaa. Jos perheen äiti ei halua koiran tulevan sohvalle, eivät muutkaan saa sitä sinne laskea.
Jatkuvaa kieltosanan kylvämistä on syytä välttää. On parempi nostaa pennulle luvattomat tai vaaralliset esineet ylemmäksi piiloon. Jos koira on syönyt parhaimmat kenkäsi, ei ole hyödyllistä torua koiraa rikkeestä jälkikäteen. Tehokkainta on, jos huomaat koiran juuri hamuilevan kenkää. Silloin voit kieltää sitä ottamasta sen ja kehut sitä kun se jättää jalkineen rauhaan. Tämän jälkeen pennulle täytyy keksiä parempaa tekemistä, kuten kutsua se luokse ja palkita siitä sekä antaa sille kelvollisempia leluja leikkeihinsä.
On tärkeää, että pennulle muotoutuu ajan kuluessa oikea kuva asemastaan laumassa. Koiran paikka on perheen arvojärjestyksessä alimpana. Kun tämän tekee sille alusta asti selväksi johdonmukaisella ja ystävällisellä, mutta periksiantamattomalla tavalla, on yhteiselo niin koiralle kuin perheen muille jäsenille myös tulevaisuudessa mielekkäämpää. Johtaja kulkee ovista ensin, antaa luvan ruoan syömiseen ja vapaaksi pääsemiseen, kertoo ketä saa tervehtiä ja miten - hän päättää siis kaikista asioista koiran puolesta.
Joillakin ihmisillä on sellainen harhakäsitys, että johtajaton koira olisi itsevaltiudestaan onnellinen. Asia on toisin päin. Johtajan täytyy jatkuvasti olla valppaana ja huolehtia koko lauman asioista, mikä on erittäin stressaavaa. Koira voi myös käyttäytyä vaarallisesti, jos se pitää itseään perheen päänä.
Lemmikki on onnellisempi, kun se voi luottaa omistajansa laumanjohtajataitoihin. Näin se voi viettää huoletonta elämää omistajaansa turvaten. Laumanjohtajan täytyy kuitenkin olla reilu ja luottamuksen arvoinen.

NIMI

Pennulle täytyy opettaa nimi, jolla sitä halutaan kutsua. Lyhyehköt, yksi- ja kaksitavuiset sanat ovat selkeimpiä. Koiran nimen pitäisi toimia sen mielenkiinnon herättämisessä ja kontaktin saamisessa – sitä ei käytetä torumisen yhteydessä eikä hoeta yhtenään tarpeettomasti. Kun pentu huomaa omistajansa ruokakupin kanssa, kannattaa sanoa sen nimi iloisesti ja tarjota ruoka pennulle. Muutenkin pennun kiinnostuessa omistajastaan, voi hän sanoa sen nimen ja tarjota sitten makupalan tai aloittaa leikin.

SISÄSIISTEYS

Pikkupennulla täytyy olla mahdollisuus tehdä tarpeensa sanomalehtien päälle sisätiloissa, sillä sen virtsanpidätyskyky on vielä melko olematon. On viisasta ottaa matot pois ja laittaa sanomalehtiä sopiviin paikkoihin. Jos pentu alkaa pissaamaan muualle kuin omistajan valitsemille paikoille, kannattaa sanomalehti siirtää pennun haluamalle kohdalle jos paikka vain suinkin on sopiva. Pentu nimittäin virtsaa usein mielellään uudelleen samaan kohtaan.
Jotta pennusta harjaantuisi sisäsiisti perheenjäsen, täytyy se viedä ulos tarpeilleen usein, etenkin välittömästi heräämisen, ruokailun ja leikkimisen jälkeen. Aikoessaan virtsata pentu käy levottomaksi ja nuuskii lattiaa, mutta se kannattaa kiikuttaa ulos jo ennen tätä vaihetta. Jos pentu alkaa osoittaa virtsaamistarvetta, pitäisi se ottaa nopeasti syliin ja kantaa ulos. Kun pentu kyykistyy ulkona tarpeilleen, sitä täytyy kehua samanaikaisesti.
Jos pentu ehtii aloittaa tarpeidenteon sisällä mihin tahansa paikkaan, sitä ei saa ottaa syliin tai torua. Pentu voi ymmärtää moittimisen siten, että on kiellettyä tehdä tarpeitaan omistajan nähden. Nuhteleminen jo sattuneesta vahingosta on täysin aiheetonta eikä siitä ole kuin haittaa – pentu ei voi ymmärtää mistä rankaisu tulee. Vasta noin puolivuotiaana pentu on kykenevä pidättämään kunnolla, joten sisäsiisteyden opetteluun menee jonkin verran aikaa.

LUVAN PYYTÄMINEN

Kun pentu on elellyt muutamia viikkoja perheessä, voi se alkaa ansaitsemaan ruokansa. Sudetkaan eivät luonnossa saa ruokaa tekemättä työtä sen eteen. Pennun on esimerkiksi istuttava nätisti ruokaa odottaen ja ”pyydettävä lupa" ruuan syömiseen katsomalla omistajaa silmiin. Alussa voi tehdä niin, että pitää kuppia kädessään. Heti kun koira edes vilkaisee ruuan antajaa, se saa heti palkinnoksi ruokakipposen esimerkiksi käskyllä "ole hyvä". Harjoitus voi vaatia paljon kärsivällisyyttä, mutta se kannattaa.
Luvan pyytäminen asioihin vahvistaa omistajan päätösvallan pitävyyttä ja opettaa koiralle, että katsekontaktista tapahtuu mukavia asioita.

KÄSITTELY JA KYNSIEN LEIKKAAMINEN

Pennun täytyy oppia siihen, että sitä tutkitaan, siltä leikataan kynnet, sen suuhun ja korviin katsotaan. Silittele pentua pitkin vedoin, tutki sen tassuja, korvia, sivele suupieliä ja nosta huulta ylöspäin nähdäksesi hammaskalustoa. Harjoitukset pidetään erittäin lyhyinä. Jos pentu rimpuilee, jatka päättäväisesti tutkimista kunnes se rauhoittuu. Tyynnyttyään se päästetään jatkamaan touhujansa.
Kynsien leikkaamisen opettelussa makupalat ovat hyväksi. Tarkoitus on tehdä kynsienleikkuuhetkestä mukava. Ensin vain näpelöidään tassujen päitä ja kynsiä ja samalla palkitaan pentua makupaloin. Myös avustaja voi tarjota makupalat. Pentu voi ensin tutustua kynsisaksiin haistelemalla niitä. Sitten sivellään kynsisaksilla pennun tassua ja palkitaan se samanaikaisesti. Tämän jälkeen voidaan leikata yksi kynsi ja taas palkita samaan aikaan. Pikkuhiljaa leikataan useampia kynsiä ja palkitaan jokaisesta. Myöhemmin voidaan leikata yhden tassun kynnet kokonaan ja palkita vasta näiden jälkeen.
Kynsien pituus on syytä tarkistaa vähintään parin kolmen viikon välein. Kun niistä leikkaa sopivin väliajoin pienen parin millimetrin kokoisen palasen, kynnen sisällä oleva verisuonia sisältävä ydin vetäytyy taaksepäin. Jos kynnet ehtivät liian pitkiksi, myös ydin tulee lähelle kynnen kärkeä. Tällöin kynsiä kannattaa leikata aivan pikkuruinen pala kerran päivässä muutaman päivän ajan, jotta ydin ei vahingoitu. Jos ydin vaurioituu, siitä voi tulla runsaastikin verta. Se on koiralle kivuliasta, mutta ei niinkään vaarallista. Verenvuotoa voi tyrehdyttää pitämällä tassun päällä jotain kylmää, mutta jos vuoto ei ehdy millään, täytyy ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

YKSINOLO

Jos pentu jätetään aivan yllättäen ypöyksin, se voi säikähtää pahasti. Tästä voi kehittyä ongelmia. Yksin jäätyään pentu saattaa ikävyyksissään ulvoa ja haukkua omistajiensa perään, tai tekemisen puutteessa hajottaa tavaroita ja huonekaluja.
Harjoittelu pitäisi aloittaa pikkuhiljaa yksinoloaikaa lisäten. Tämän vuoksi pennun hankkiminen olisi hyvä sijoittaa loma-aikaan, jotta sen kanssa ehdittäisiin harjoitella yksinoloa. Ensin voi poistua pikaisesti käymään toisessa huoneessa ja sitten viipyä siellä pari minuuttia. Vähitellen voidaan viipyä ulko-oven takana pidempään. Pennulle voi jättää luita ja muita leluja, jotta sillä olisi ajanvietettä. Sen kanssa voi myös olla hyväksi käydä ulkoilemassa riittävästi ennen yksinjäämistä, jotta se rauhoittuisi yksin ollessaan lepäämään.

MONTA IHMEELLISTÄ ASIAA

Pentua tulisi kuljettaa mukana erilaisissa paikoissa mahdollisimman paljon. Pennun on hyvä oppia luottamaan omistajaan kaikenlaisissa tilanteissa. Jos pentu pelästyy jotain, omistajan on annettava tukea ja käyttäydyttävä rauhallisesti ja varmasti. Itse ei saa ruveta hermoilemaan tai hyssyttelemään. Jos pennun kanssa alkaa surkuttelemaan asiaa, se oppii että on oikein suhtautua asiaan pelkäämällä. Koiraa ei saa pakottaa tutustumaan uuteen asiaan, vaan tutustuminen täytyy tehdä mukavasti. On järkevää mennä itse pelottavan kohteen lähelle seisomaan ja käyttäytyä välinpitämättömästi asiaa kohtaan osoittaen koiralle ettei siinä ole mitään pelättävää. Pentu saa itse mennä arveluttavan kohteen luokse, jolloin sitä kehutaan kannustavasti.
Pentu kannattaa ottaa usein mukaan kaupungille, jos asuu maaseudulla. Jos asuu kaupungissa, kannattaa pentua käyttää vaihtelun vuoksi luonnon helmassa. Esimerkiksi hissi, erilaisia rappuja, kulkuvälineitä ja liikennekeskuksia on hyvä käydä läpi. Ihmisvilinässä voi tulla vastaan pyöräilijöitä, rullaluistelijoita, lastenvaunut tai rullatuoli. Pentu on opetettava suhtautumaan sille erikoisiin asioihin oikealla tavalla. Olisi tärkeää, että pentu tottuisi myös erilaisiin ihmisiin, lapsiin ja vanhuksiin. Jos pentu arastelee vieraita ihmisiä, sitä ei saa painostaa tekemään tuttavuutta heidän kanssaan. Vieraat eivät mieluummin saisi kiinnittää pentuun mitään huomiota. Vieraille voi antaa käteen makupaloja, joita he pitävät esillä. Pentu saa käydä hakemassa itse makupalat rohkaistuessaan, mutta vieraat eivät silti huomioi pentua. Makupaloja voi myös laittaa lattialle pennulle noukittavaksi kotona käyvien kyläilijöiden ympärille. Yleensäkin on tärkeää, että ihmiset eivät kumarru pennun ylle uhkaavasti tätä silmiin tuijottaen ja taputa suoraan päälakea, vaan mieluummin rapsuttelee kaulan alta.
Mitä erilaisempia asioita koira on pentuaikanaan kohdannut, sitä enemmän sillä on kokemusta vanhempana. Tältä ajalta saadut elämykset säilyvät mielessä pitkään.

KOIRAKAVERIT

Pentua voi alkaa käyttää alueilla, joissa käy paljon koiria, kun ensimmäisten rokotusten varoaika on ohi eli noin 4,5 kuukauden ikäisenä. Toisiin koiriin tutustuminen on hyvä tapahtua turvallisten, niin suurien, pienien kuin erilaisen ruumiinrakenteen ja karvapeitteen omaavien koirien kanssa. Kaikki aikuiset koirat eivät pidä pennuista, joten täytyy ehdottomasti varmistua siitä, että koira on kiltti pentuja kohtaan. Pennun pitäisi saada peuhata toisten koirien kanssa vapaana, jotta ne pystyvät käyttämään elekieltään oikein. Leikkikavereiden olisi hyvä olla suunnilleen samankokoisia, jotta pienimmät eivät aivan jäisi jalkoihin. Olisi hienoa, jos lähistöllä sattuisi asumaan muitakin pentuja.
Koirien väliset leikit saattavat näyttää rajuiltakin painittaessa, ajettaessa takaa ja kinasteltaessa kepeistä. Pentujen keskinäiset leikit harvemmin yltyvät nahistelusta sen kummemmaksi. Jos pentusi leikkii esimerkiksi aikuisten koirien kanssa ja kisailu näyttää menevän liian riehakkaaksi tai vaaralliseksi, täytyy sinun puolustaa pentuasi ja lopettaa leikki. Villien leikkien harrastaminen on hyvä jättää vain muutamaan kertaan viikossa, koska ne ovat erittäin stressaavia.
Jos pentu ei tahdo leikkiä toisten kanssa, sen täytyy antaa katsella niitä ensimmäisinä kertoina kauempaa. Pikkuhiljaa se varmasti rohkaistuu tekemään tuttavuutta rauhallisien lajitovereiden kanssa.

LUOKSETULO JA VAPAANA OLEMINEN

Jotta pentua voi pitää vapaana, täytyy sen hallita luoksetulo. Luoksetulo on yksi tärkeimmistä asioista, joita koiralle voi opettaa. Opettelussa kannattaa siis käyttää erinomaista palkintoa, jotta pentu kokee sen mielekkääksi. Houkuttele ja innosta pentua sen lempiherkulla tai –lelulla tulemaan luoksesi ja juokse poispäin jonkin matkaa ja käy sitten kyykkyyn. Sano luoksetulokutsu, esimerkiksi ”tänne”, samalla kun pentu on juoksemassa vinhaa vauhtia luoksesi. Älä missään tapauksessa sano käskyä pennun puuhaillessa omiaan, sillä se ei vielä tiedä käskyn tarkoitusta. Palkitse pentu hyvin ja pitäkää yhdessä hauskaa. Tätä harjoitusta täytyy toistaa usein. Jos pentu lähtee haistelemaan muita asioita kesken luoksetulomatkan, yritä olla vielä kiinnostavampi ja juokse pentua karkuun. Kutsu pentu luoksesi iloisesti esimerkiksi antaessasi sille ruokaa tai aloittaessasi leikin. Tarkoitus on, että luoksetulokäsky merkitsee aina jotain mukavaa kutsujan luona.
Kun luoksetulo alkaa onnistumaan edellä mainitulla tavalla, voi palkkaa pitää välillä selän takana tai taskussa. Pennun täytyy kuitenkin saada kehu ja palkka välittömästi sen tullessa luokse. Harjoitusta voidaan alkaa harjoitella myös pihamaalla tai muussa rauhallisessa paikassa ulkona.
Luoksetulo ei saisi enteillä koiralle hihnaan joutumista. Pennulle ja aikuisellekin koiralle täytyy tehdä lenkillä usein niin, että se kutsutaan luokse vain palkittavaksi ja päästetään takaisin telmimään. Koiralle voi tehdä joskus myös niin, että kutsuu sen luokse ja laittaa hihnan lukkoon, palkitsee koiran ja päästää taas vapaaksi.
Koiralle ei saa koskaan olla vihainen, kun se tulee luokse. Vaikka se olisi ollut karkuteillä tai tehnyt mitä pahojaan, sitä täytyy kehua sen saapuessa. Koira ei ymmärrä rankaisun tulevan karkureissustaan, vaan luoksetulosta ja se voi alkaa välttelemään tätä.
Yleensä pieni pentu seuraa luonnossa omistajaansa mielellään, koska kaikki on sille uutta. Kun ohjaaja risteilee mättäillä kääntyillen vähän väliä, oppii pentu pitämään häntä silmällä. Jos pentu juoksee itsekseen eteenpäin, kannattaa jäädä huomaamatta itse vaikka puun taakse piiloon. Kun pentu huomaa omistajan ja löytää hänet, sitä täytyy kehua suurenmoisesti ja tarjota sille namipala tai lelu taskusta. Jos pentu näyttää hätääntyneen omistajan kadotessa, voi sitä auttaa tulemalla hiukan esiin piilosta tai antamalla jonkin äänimerkin. Silloinkin pennun pitää saada paljon kiitosta omistajansa löytämisestä.

KAULAPANTA JA TALUTIN

Pennun voi houkutella makupalan avulla ujuttamaan päänsä pannan läpi. Aluksi panta otetaan samantien pois. Tätä toistetaan usein. Pikkuhiljaa pentu voi pitää pantaa muutamia minuutteja esimerkiksi leikkiessään tai etsiessään makupaloja.
Pennun pitäisi saada liikkua aluksi vain vapaana, mutta tämä edellyttää että luoksetuloa aletaan harjoittelemaan samanaikaisesti. Laitettaessa koira taluttimeen, tulisi alkuopetus tehdä huolellisesti sisätiloissa. Ensin omistaja seisoo paikallaan pitäen hihnaa saman pituisena koko ajan. Vaikka pentu miten hyppisi ja riuhtoisi, se ei saa hihnaa lisää ja omistaja on välinpitämätön. Mutta kun se astuu askeleenkin omistajaa päin ja hihna löystyy, omistaja kyykistyy välittömästi ja antaa sille mielipalkkionsa taskustaan. Kun tämä sujuu usein sisällä, pennun voi kantaa ulos häiriöttömään paikkaan ja toistaa harjoituksen siellä. Tämän onnistuessa voidaan ottaa ensimmäisiä askelia. Pennun tulisi oppia, että matka taittuu vain taluttimen ollessa löysällä. Jos hihna kiristyy, omistaja pysähtyy. Kun pentu astuu omistajaa kohti, sitä kehutaan ja matkaa jatketaan. Harjoitukset on hyvä pitää vain muutaman minuutin mittaisina ja ne vaativat pitkäjänteisyyttä.
Harjoiteltaessa vastaantulijoiden ohittamista, on myös syytä varata paljon makupaloja tai kiva lelu taskuun. Aluksi vieraan koiran tullessa vastaan voidaan siirtyä kauemmaksi katsomaan sitä. Omistajan pitäisi houkutella pentua katsomaan itseään ja palkita se heti. Kun tämä onnistuu, voit houkutella makupalojen avulla koiraa ohittamaan vastaantulijoita. Kun se kulkee vierelläsi muutamankin askeleen, se täytyy palkita hienosti. Myöhemmin voidaan pyytää sitä viipymään vierellä kauemmin. Jos talutinta täytyy lyhentää, kannattaa pentu houkutella lähemmäksi ja sitten ottaa hihnasta paremmin kiinni. Pentu on mitä todennäköisimmin kiinnostunut paljon vastaantulijasta, joten omistajan on keksittävä hyviä keinoja, joilla saada pentu kiinnostumaan itsestään.

KULTAISET KÄYTÖSTAVAT

Jos pennulla on tapana tervehtiä kotiintulijoita hyppimällä ja haukkumalla, pentuun ei saisi kiinnittää lainkaan huomiota. Selän kääntäminen hyppivälle koiralle on parempi kuin pois työntäminen. Kieltäminenkin on sille huomionosoitus. Pennun täytyy oppia, että se huomioidaan vain sen ollessa kaikki jalat maassa ja hiljaa. Heti kun koira käyttäytyy haluttavalla tavalla, se täytyy palkita hyvin. Oikea toimintatapa on neuvottava myös vieraille.
Jos omistajan kädessä on makupaloja, joita koira hamuaa kapuamalla häntä vasten, niitä ei saisi silloin tarjota koiralle. Sen sijaan kun koira oma-aloitteisesti asettaa kaikki jalkansa maanpinnalle, se saa makupalan välittömästi. Näin se oppii, että hyppimällä ei ainakaan pääse toivottuun tulokseen.
Pennulla pitää olla mahdollisuus purkaa sille ominaista puremistarvetta ja lieventää maitohampaiden lähdöstä johtuvaa ikenien kutinaa lelujen avulla. Hampaiden lähdön yhteydessä voi esiintyä pientä verenvuotoa suusta. Ihmisten vaatteissa roikkuminen ja pureminen on kiellettävä päättäväisesti. Jos pentu näykkäisee esimerkiksi omistajaansa liian kovasti hänen kanssaan leikkiessään, omistaja voi kiljaista ja nousta ylös keskeyttäen leikin. Pennun on opittava, että sen täytyy lopettaa näykkiminen jos sille niin sanotaan. Niskasta ravisteleminen voi saada itsepäisen pennun innostumaan vastaan hangoittelusta vain lisää.
Jos koira on erittäin hellittämätön esimerkiksi roikkumaan vaatteissa tai tekemään jotain muuta sopimatonta, voi pieneen, puhtaaseen saippuapulloon tai muuhun vastaavaan laitettu vesi auttaa. Kun koira meinaa aloittaa toiminnan, sille sanotaan kieltosana ja ruiskautetaan haaleaa vettä kuonon päälle. Välittömästi koiran lopettaessa toiminnan, sitä kehutaan ja sille keksitään muuta tekemistä.

TAKAISIN