Kuvassa vasemmalta Katri Korpinen ja partikset Ruuti ja Kelmi, Niina Savolainen ja kultsu Ali, Maria Rautiala ja Roy, Heini Niinikoski ja aussie Kata, Mikko Pylväs ja Justus. Porukkaan kuuluu vielä muutama koirakko jotka näitten lisäksi esittäytyvät alla.

ROY Rikhard, tiibetin mastiffin ja saksanpaimenkoiran risteytys.
Syntynyt 1.8.1998. Ohjaaja Maria Rautiala.
Aloitimme nämä pelastustouhut Helsingin raunioradalla vuonna 2000 ja sen jälkeen ollaan harjoiteltu säännöllisen epäsäännöllisesti. Parin muuton takia on jouduttu pitämään pidempiä taukoja mutta koska touhu on mieluista sekä koiralle että ohjaajalle, ollaan aina jossain vaiheessa hakeuduttu uuteen porukkaan harjoittelemaan. Tätä nykyä lähistöltä ei löydy rauniorataa joten harjoitellaan pääasiassa metsissä ja varastoalueilla. Roy on luonteeltaan rauhallinen ja jopa vähän laiskan oloinen, eli hyvin mastiffimainen, mutta aina kun treeniliivit otetaan esille niin näkyy että suvussa on myös sakemannia. Roy on selkeästi hakukoira. Alue tarkistetaan tasaisen varmasti kun taas jälki ajetaan vähän hutiloiden. Roy rupeaa olemaan jo vanha papparainen ja konkari näissä hommissa mutta oikea pelastuskoira tästä hurtasta tuskin koskaan tulee kun on ääniherkkä eli ei kestä kun kokeessa ammutaan. Mutta harrastetaan hakua kuitenkin koska se on kivaa ja jotta emännän taidot eivät ruostuisi seuraavaa koiraa ajatellen. Mutta pitääpä kuitenkin mainita että ollaan oltu epävirallisesti mukana kahdessa pienemmässä tosietsinnässä joten harjoitukset eivät ole olleet täysin ajanhaaskausta kuitenkaan! Muita harrastuksia on TOKOilu ja sohvalla löhöily ;)

Länsigöötanmaanpystykorva SISU eli Fennican Cirius Synt. 10.4.2004
Ohjaaja: Satu Honkanen
Sisu on aloitteleva nenäkoira, joka on vasta makkararinkivaiheessa. Sisun kanssa on hakuleikkejä leikitty pennusta pitäen mutta haettavana olivat omat tytöt joten nyt riittää haastetta miten ihan vieras ihminen tehdään mielenkiintoiseksi. Ja ahneelle kunnon "göötille" se on helppoa eli otetaan makkara käteen ja piiloon..... Haukkuakin on harjoiteltu ihan käskystä, koska tähän asti kaikki toiminta on lopetettu, jos haukku on alkanut. Mikä siis Sisusta sen mukavampaa: makkaroita tulee sen kun vain käy hakemassa ja niiden saamiseksi saa jopa haukkua, haukkua, haukkua........ Sisun kanssa on myös tokoiltu ja agilityn aloittaminen on haaveena, kunhan saamme kerhon radan kuntoon. Esteiden alkeita on kokeiltu ja makkaran voimalla tämä gööttipötkylä suoritti putken ihan sukkelaan. Jälkeäkin on kokeiltu (ja kuinkas muuten kuin makkaran avulla) ja hyvin se Sisun nenä siinäkin hommassa toimii.

RUUTI – Zarbrax Explosive Image, s. 8.7.1998, partacollieuros.
Ohjaaja Katri Korpinen. Pitkän sairastelun jälkeen Ruuti siirtyi autuaammille hakumaille syksyllä 2007.

Pelastushaun salaisuuksiin pääsimme perehtymään muutettuamme Pyhäjärvelle muutama vuosi sitten. Maria vei meidät ”näytille” Kärsämäelle Pääkön Riitan treeneihin. Pompulapäinen lamppuharja näytti heti todelliset karvansa (joita oli ehdottomasti liikaa hakkuuaukean havuiseen maastoon) ja teki makkararingin jälkeen hienot haukkuilmaisut, vaikkei sitä oltu ikinä harjoiteltukaan. ”Hyvä koira siitä tulee, kunhan ajat nuo karvat pois.” oli kommentti, joka käväisi kyllä mielessä kun treenien päätteeksi vietin kylpyhuoneessa toista tuntia perkaamassa havuja turkista…
Karvat saivat jäädä, mutta uusi laji ei. Alun Kärsämäen treenien jälkeen aloimme myös pitää omia harjoituksia Pyhäjärvellä. Sadetta, kylmyyttä ja pimeää uhmaten ja hyttysiä ruokkien on harjoiteltu vaihtelevissa paikoissa. Myös kotona ovat viikonloppuvieraat saaneet käskyn loikkia ojan yli metsään ja pysyä paikoillaan kunnes pelastajat saapuvat. On upeaa nähdä miten oma koira toimii ja edistyy. Ruutin arkuus mm. ääniä kohtaan toisinaan vaikeuttaa työskentelyä esim. varastoalueilla, mutta siinäkin on päästy roima harppaus parempaan suuntaan. Viimeisimpänä mainittakoon traktorin lavalle kiivettynä pressun alle reippaasti haukuttu maalimies. Tästä on hyvä jatkaa!

KELMI – Kinsfolk CassCasey, s. 9.10.2004, partacollieuros.
Ohjaaja Katri Korpinen.
Mitä ”isoveli” edellä, sitä pikkuinen perässä eli tokihan Kelmi otettiin mukaan treeneihin.
Synnynnäinen rakkaus ihmisiin juoksutti Kelmiä tuulen lailla ensimmäisten treenien makkararingissä. Hakukoiran tärkeä ominaisuus eli kiinnostus ihmisiin oli todellakin enemmän kuin kunnossa. Haukkuilmaisun kanssa teemme töitä, sillä Kelmi riemastuu pomppimaan maalimiehelle eikä malttaisi haukkua kunnolla. Haukut palkataan kyllä aina makuulle, jotta pomppuhaukusta päästäisiin eroon. Ilmeisesti se on tuottanut jotain tulosta, sillä tokopuolella maahanmenossa aina haukahtaa vähintään kerran… Karvaahan on taas vaikka muille jakaa - vaan eipä anneta!

Kata. Australianpaimenkoiranarttu.
Ohjaaja: Heini Niinikoski

Rico. Rottweileruros.
Ohjaaja: Jonna Anttila

Milli. Australianpaimenkoiranarttu.
Ohjaaja: Heini Niinikoski

Moona. Dobermannarttu.
Ohjaaja: Merja Rönkkö